Viiden Grillin’-julkaisun tuottajasankari RREKOL haastattelussamme

Haastattelijana: Erkka Vesa
Kuvat: RREKOL

Tuottajamestari RREKOL pisti juuri Grillin’ Recordsin kautta pihalle viiden itsenäisen osan muodostaman julkaisusarjan, joten haastattelimme hieman artistia. Tässä keskustelumme helmet:

– Kukas, mistäs?

Miikka aka mike ebola, justinkase, hotdoghero mitä näitä nyt on.. Mullantuoksusta landelta lähin Lahteen, ylihuomenna taas jossain muualla.

– Koskas ja minkä takii alkanu duunaileen musaa?

Näin ihan pentuna kun serkku näytti miten dossissa voi tehdä tekstieditorilla jotain sävelkulkuja ja se jäi kiehtomaan. Kävin kitaratunneillakin vaiheessa, mut kun soittoläksyt oli sarjassamme popsi popsi porkkanaa lens akkari nurkkaan ja se touhu loppu siihen. Ekat omat kosketukset koneella duunattuun musaan on jostain ihan ysärin lopulta kun sain frendiltä waretetun dance ejayn käsiini, mut aloin oikeastaan tekemään matskua vasta joskus about 2005-2006 kun olin soitellu levyjä ja tarvin uusia breakbeatteja mihin rähläillä.

– Nää uudet julkasut on aika pitkälti instrumentaali biittejä. Onko se sulle se omin ilmaisumuoto vai sattuko nyt vaan löytyy pöytälaatikosta tollanen paketti?

Vähän sekä että. Oon vahvasti sitä mieltä, että tekijällä on aina vastuu siitä mitä julkasee, on se sitten musaa tai mitä tahansa, ja jättämällä suurimmalta osin mun matskun instrumentaaliksi pääsen kiertämään sen potentiaalisen riskin negatiivisesta tiedonvälittämisestä. Oon jotenkin aika tarkka siitä mitä sanotaan jos oon osallisena projektissa, mut tietty aina voi joutua vähän joustamaan. Mitään kamaräppiä on ihan turha odottaa jokatapauksessa, monella kun hämärtyy se todellisuuden raja ja mun maailmankatsomuksen mukaan ykskin ihminen jonka väärille poluille astelemisessa on osallisena on jo liikaa.

– Tossa tuli nyt samalla rysäyksellä viisiosainen pläjäys. Onks niillä jonkinlaiset omat teemansa ja muodostaako ne jonkinlaisen kokonaisuuden?

Joo tässä on nyt pidemmän aikaa jengi sanonu että pitäis jotain julkasta, mutta oon aika laiskahko mitä tulee sen tiimoilta. Ei nää mitään kokonaisuutta sinänsä muodosta, enemmänkin on ehkä kyse semmosesta valikoidusta kronologisesta katalogista näiden instruhommien osalta mitä oon puuhaillu. Paljon jäi pöytälaatikoihin ja aika kasa on hajoillu kovalevyjäkin vieden matskua mukanaan viimeaikoina. Mitä tulee teemoihin niin se on kyllä vahvasti läsnä, jokanen EP edustaa tavallaan jotain tiettyä ajanjaksoa; yks on tehty lentokentillä koneiden vaihtoja odotellessa, toinen arvostuksesta Lucasartsin vanhoja seikkailupelejä kohtaan jne.

– Millasia muita musaproggiksia oot tehnyt? Jotain aiempia / tulevia julkaisuja? Livehommia?

Teen jonkun verran äänisuunnittelijan töitä omissa nimissäni ja niiden ohella jokunen nykytanssibiisikin on tullu pyöräytettyä viimesen parin vuoden aikana. Semmoista taideääntähän ne on ja mun työtavat sillä saralla on niin hirveän tekniikkaorientoituneita, että ei niitä varmaan kukaan jaksa irti siitä visuaalisesta kontekstista kuunnella jossei satu sitten joko taidemuotona tai muuten vaan kiinnostamaan. JV-nimisen herrasmiehen kanssa tehtiin biisi nimeltä Sukupolvi tossa joku vuosi sitten, se on ihan mainitsemisen arvonen. Eipä noita muita virallisesti julkaistuja juuri ole, satunnaisia biisejä siellä ja täällä. Seuraavaksi julkasen näillänäkymin muutaman irtobiisin räppihommia ja saattaapa jotain house-henkistä vahvasti hip-hopin ääniestetiikkaan nojaavaa hirviöhybridiäkin ilmestyä, mutta se on sitten joskus loppukeväästä aikaisintaan.

– Mistä feattaajat löyty? Vanhoja kavereita?

Jimmyn kanssa päädyttiin samalle luokalle tossa 2012 ja vietettiin studiolla useampikin ilta sessaroimassa, niistä syntyi toi Ashes of Jazz Sessions. Siihenkin oli paljon lisää matskua, mut vokaaliraidat ja suurimman osan biiteistä moniraidat meni vanhan Seagaten lopettaessa pyörimisen.. EP:iden ainut toinen salafeattaaja J Kweezy taas on vanhoja lapsuudenkavereita. Eli vanhoja tuttuja joo. Ei tässä jaksa mitään sähköposteja lähetellä ympäri kyliä räppäreiden perässä, ei niiltä rahaa saa ikinä.

– Millasellas gearilla työstät?

Aika paljon on laitteet vaihtunu vuosien saatossa, mut lähinnä PC:llä mä oon aina nakutellu. Viritelly jotain vanhoja SoundBlastereita ja nauhottanu mikseriä mikki-inputtiin ja hakannu sormet turtana MPD:tä. En oo ikinä päässy oikein MPC:n logiikkaan, Reason vitosella tein hullun pitkään, mut nykyään pyörii Ableton ja pöydällä on pari rumpukonetta ja Eurocrackiä, yks dekki ja Eclerin mikseri. Vein ne just Timolle Grillin’ Clothesiin myyntiin ihan vinkkinä. Tarvin vuokramassia, support your local broke ass producer!

– Oon ymmärtänyt, että Serratot ja muut digi-dj-vermeet ei niin maistu… Vinyyli on ilmeisesti ylivoimanen?

Ei mua oikeestaan kiinnosta pätkääkään millä jengi tekee, kuhan se on kivaa. Itelle toi digidj-maailma on vaan jotenkin väärän tuntunen vaihtoehto, oikotie onneen ja ylimielisyyspuuskissani kelailen et se kuvastaa jotenkin koko tätä maailmanmenoa kun ei jakseta nähdä vaivaa. En mä osaa edes ajatella niin monipuolisesti kun mitä on mahdollista tehdä noilla uusilla leluilla, tyydyn vaan diggailemaan siltä miltä mun vanhat jazzlevyt kuullostaa ja purnaan ku muilla on hienommat vehkeet.

– Onks musiikissa sulle jokin tietty juttu erityisen tärkeetä?

Läskit rummut. Joskus frendi sano myös hyvin, että siitä tietää hyvän biisin kun se vie sut johonkin. Fiilis on tärkee, persoonan pitää kuulua tai sit se varmaan soi radiossa.

– Mitä mieltä musameiningeistä Suomessa tällä hetkellä: Onko hyvää menoa? Jotain erityisen siistii?

Mä oon ihan väärä tyyppi vastaamaan tämmöseen, en nimittäin oikeestaan kuuntele musaa juurikaan. Enkä oo suomikamaa kuunnellu ikinä sitäkään vähää. Lähinnä kulutan ysäriräppiä, jazzia ja klassista, mut jos nyt jotain niin Lyömättömien radio-ohjelmasta bongasin just useemman biisin uudelta JKL 101 -lätyltä ja onhan Jyväskylän äijien meno ollu jo pitkään pirun tiukkaa. LX-Beatsille big up uuden mantereen vallotuksesta!

– No kukas se kovin biittien työstäjä on?

Näistä “uusista” Harry Fraudia oon nyt diggaillu, sillä on siistejä juttuja ja L’Orangella on kanssa ihan sairaita biittejä. Tietty myös vanhat kunnon Pete Rock, Large Professor, Q-Tip pari nimetäkseni pysyy aina lähellä sydäntä.

– Mitenkäs yhteistyöhön Grillin’ Recordsin kanssa?

Tutustuin Grillin’ yritysimperiumin yleismieheen Mmakeen kouluhommien kautta ja muistan kun se tuli naljailemaan joskus keskellä yötä studiolle kun olin jotain instruja miksailemassa että “mikäs Okun Premier täällä vääntää?”. Totesin pakko olla hyvä jätkä ja ystävystyttiin, sitä kautta tutustuin Timoon ja tässä ollaan. Pakko mainita myös, että kyseisen herran painostuksesta johtuen nää EP:t on edes ylipäätään julkaistu, vihapostin voi siis ohjata siihen suuntaan ja fanimaili meikälle, inbox me nudes.

– Mitäs noin muuten elämässä?

Aika hissukkaa, valmistuin koulusta keväällä ja nyt lähinnä lomaillu. Ettiskelly uusia kiinnostavia projekteja, pelaillu ja kalastellu. Ei tästä mun elämästä mihkään Seuran palstoille paljon olis kirjoteltavaa, tyydyn aika vähään ja hengailen itekseni aika paljon kelailemassa.

– Oot tosiaan ulkomaille muuttamassa. Ratkasko opinnot asian vai huvittiko muutenkin lähtee maailmalle?

Oon reissaillu aika paljon, ennen opiskeluja tein lähinnä pätkäduuneja ja pyörin Eurooppaa ympäri aina kun oli varaa. Aina on ollu hinku asua ulkomailla, mut jotenkin ilman jotain kiinteetä fokusta se vois käydä tylsäksi ja nytkun tuli tilaisuus opiskella niin ei sitä tarvinu paljoa mietiskellä.

– Tuutko takas supertuottajana?

Tuskin, pitäis olla varmaan kiinnostus menestymiseen ja rahaan jotta se olis edes mahdollista. Lähinnä meen proggiksien ja uusien työtapojen sekä kontaktien perässä tutkimusmatkailemaan.

– Onko ihmiskunta sekoomisen partaalla?

En ymmärrä kysymystä koska siinä viitataan johonkin joka olisi vasta tapahtumassa.

– Mikä on parasta mässyihin?

Paha. Joko iteduunaama kana-pekonipasta kermakastikkeella, reseptin saa pyytämällä, tai skidisti uunitetut suklaahippukeksit jäätelöllä.

– Ootko mitään hyvää komedialeffaa nähny vähään aikaan?

No en kyllä heti keksi, mutta katoin just jotain pätkää jossa suomalaiset poliitikot keskusteli ja se oli ainakin ihan farssia koko show.

– Pistäs tähän loppuun joku häikäilemätön mainoslause Grillingille:

Shiit I suck at these. Mulla menee biisien nimien keksimiseenkin kuukausi, mut sanotaan vaikka että “Grillin’ Records, because all otters are pussies.” jollain siistillä layoutilla. Timo tee mulle paita. Se oliski vitun hyvä! “Soita Timolle, se tekee sulle paidan”.

Kiitos RREKOL, BIGUP!

No comments yet.

Leave a Reply